Haitallisten aineiden velvoitetarkkailun kehittäminen

Nykyisen ympäristönsuojelulain mukaisen velvoitetarkkailun vahvuutena on, että käytettävissä on toimiva tarkkailun suunnittelu- ja toteutuskehikko, johon haitallisten aineiden tarkkailu voidaan lisätä. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailut ovat perinteisten parametrien ja seurattavien tekijöiden osalta jo nykyisin varsin toimivia, ja mietintönsä syksyllä 2004 jättäneen tarkkailutyöryhmän ehdotusten perusteella niitä on mahdollista kehittää edelleen. Toinen merkittävä etu on, että ympäristönsuojelulaki ja –asetus kattavat jo nyt haitalliset aineet. Haitallisten aineiden tarkkailun kehittämisen ensisijainen tavoite onkin saada velvoitetarkkailu lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vaatimusten mukaiselle tasolle. Haitallisten aineiden velvoitetarkkailu kattaa tällä hetkellä vain suppean joukon aineita. Uusien teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevien aineiden käytöstä, päästöistä, ympäristöpitoisuuksista ja vaikutuksista on vielä hyvin puutteelliset tiedot. Tarkkailun kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on lupaprosessin kehittäminen niin, että siinä tuotetaan tarkkailumääräysten asettamisen kannalta riittävät tiedot. Velvoitetarkkailussa sovelletaan riskiin (ympäristön pilaantumisen vaaraan) perustuvaa lähestymistapaa. Pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamisen lähtökohtana on kemikaalien käyttömäärät ja -tavat sekä näiden pohjalta arvioidut päästökohteet ja –määrät. Käyttö- ja päästömääriin perustuvaa lähestymistapaa voidaan tukea ja täydentää havaittaviin ympäristövaikutuksiin perustuvalla lähestymistavalla. Velvoitetarkkailun kehittämisessä tulisi pyrkiä ympäristötiedon kokonaisvaltaiseen hankintaan, käsittelyyn, raportointiin ja arviointiin. Tarkkailun, seurannan ja tutkimuksen välistä rajaa tulisi madaltaa ja yrkiä muodostamaan laajempia tutkimuskokonaisuuksia. Tarkkailu tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä mm. kemikaalien käyttötietoja, päästöissä ja ympäristössä ääritettyjä haitta-ainepitoisuuksia, jätevesien ja ilmaan joutuvien päästöjen vaikutustutkimuksia ekä muita vaikutustutkimuksia

VOC-yhdisteiden maaperänäytteenoton kenttätyöskentelymenetelmien vaikutukset tutkimustuloksiin

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Vahanen Environment Oy. Työn tarkoitus oli tutkia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) maaperänäytteenotossa käytettyjen näytteenottovälineiden ja -menetelmien vaikutuksia tutkimustuloksiin. Tarkasteltavina olivat myös erilaisten näytteenottomenetelmien käyttökelpoisuus sekä fotoionisaatiodetektoreiden (PID) toiminta ja luotettavuus maaperänäytteenoton yhteydessä. Kerättyjen tietojen avulla tavoitteena oli selvittää VOC-näytteenoton epävarmuustekijöitä ja laadunvarmistustoimenpiteitä. Työn keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä käytettiin maaperänäytteenottoa polttoaineen jakelun lopettaneella kiinteistöllä. Maaperätutkimukset suoritettiin Suomen ympäristökeskuksen järjestämän haihtuvien yhdisteiden näytteenoton vertailukokeen (SYKE vertailu 14/2012) yhteydessä. Opinnäytetyön tulokset ovat osana vertailukokeen tutkimusaineistoa ja loppuraporttia. Suoritettujen tutkimusten ja saatujen tulosten perusteella näytteenottovälineen valinnalla ei todeta tutkittujen näytteenottimien osalta olevan vaikutusta maanäytteiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksiin. Systemaattisia vaikutuksia haitta-ainepitoisuuksiin ei myöskään todeta olevan kokoomanäytteiden ottamisella tai kentällä suoritetulla metanolikestävöinnillä. Tutkimustulosten kannalta suurin epävarmuustekijä on maan heterogeenisyys ja sen aiheuttama pilaantuneisuuden epätasainen leviäminen maaperään. Ympäristöteknisiä tutkimuksia suoritettaessa PID-kenttälaitteet soveltuvat pääosin hyvin haihtuvien yhdisteiden havaitsemiseen ja alustavien pitoisuustasojen arvioimiseen. Eri laitemallien ominaisuudet kuitenkin poikkeavat huomattavasti toisistaan, sillä kenttälaitteita on suunniteltu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kaasuhälyttimien ja kenttämittareiden välisistä ominaisuuseroista merkittävimmät liittyvät laitteiden VOC-mittausalueisiin ja pumpputehoihin. Maanäytteiden analyysituloksia tarkasteltaessa on huomioitava maaperän pilaantumisen aiheuttaneen toiminnan ajankohta, sillä polttonesteiden jakelua harjoitettiin tutkimuskohteessa 1950-luvulta vuoteen 1966. Toiminnasta kuluneet vuosikymmenet ovat erilaisin prosessein jo madaltaneet haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia maaperästä ennen tutkimusajankohtaa. Tämä tulee huomioida sovellettaessa tutkimusaineistoa toisenlaisiin tutkimuskohteisiin.This Bachelor’s Thesis was commissioned by Vahanen Environment Ltd. The purpose was to find out what effects the field-work methods and different sampling devices of volatile organic compounds (VOC) have on the research results. Other objects of research were the practicality of those methods and the differences between various photoionization detector (PID) operations and reliabilities. The objective was to use the gathered information to study the risks involved in VOC soil sampling and to examine quality assurance methods. The main research method was soil sampling, which took place at a real estate previously used for fuel distribution. The soil sampling was carried out together with Finland’s environmental administration, during their volatile compound sampling comparison test (SYKE vertailu 14/2012). The results of the thesis are a part of the research material and the final report of the comparison tests. By examining the research results it can be stated that the selection of the sampler does not affect the concentration of volatile organic compounds in the soil sample. Additionally, systematic effects on the contaminant concentration were not found when aggregated samples were taken or when samples were preserved in the field with methanol. The main uncertainty affecting the research results is the heterogeneity of the soil and its effects on the unequal spreading of the contaminants. Photoionization detectors are well suited for the detection of volatile organic compounds and for the initial assessment of the concentration levels in environmental research. However, the abilities of the different photoionization detector models vary considerably because PID’s are designed for various uses. The major differences between gas detectors and field indicators are related to the VOC measuring ranges of the devices and to the power of the pumps. When examining the research results, it can be noted that the age of the soil pollution is rather old. Fuel distribution was carried out on the research site from the 1950’s to 1966 and therefore some of the concentrations of contaminants have already decreased in the soil due to different processes before the time of the research. This should be taken into consideration before applying this research material to different kinds of sites

Vesiympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus (VESKA 1)

Projektissa kartoitettiin vesipuitedirektiivissä priorisoituja kuluttaja- ja teollisuuskäytössä olevia aineita kymmenen kaupungin yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta lähtevässä jätevedessä, lietteessä sekä puhdistamojen alapuolisen vesiympäristön vedestä, sedimenteistä ja kaloista. Tiedot tutkittavien aineiden pitoisuuksista vesistöissä olivat puutteellisia tai olemattomia ennen kartoitusta. Tämän vuoksi oli tärkeätä tutkia pitoisuuksia niiden päästölähteillä, jätevedenpuhdistamoilta lähtevässä vedessä ja lietteessä. Näytteitä kerättiin 1-3 kertanäytettä kymmeneltä puhdistamolta. Tutkituista 29 aineesta 17 aineella korkein havainto oli alle kymmenen prosenttia pintaveden laatunormista (VOC-yhdisteitä ja pois käytöstä olevia POP-yhdisteitä). Laatunormi ylittyi lähinnä DEHP-ftalaatilla ja alkyylifenoleilla. Mono- ja dibutyylitinaa löytyi myös kaikissa tutkituissa kohteissa. Jätevedestä ei mitattu PAH- ja PBDE-yhdisteitä. Vesistöjen aineprofiili noudatteli samaa linjaa kuin havainnot jätevesistä. Pintavesinäytteistä löytyi mm. pesuaineissa ja maaleissa käytettyjä nonyylifenolietoksylaatteja. Etoksylaatteja oli enimmillään lähes saman verran kuin nonyyliryhmälle asetettu laatunormi. Myrkyllisempää hajoamistuotetta nonyylifenolia tai oktyylifenolia ei sen sijaan havaittu. Vain harvoja muita aineita havaittiin, mm. kloroformia ja 1,2-dikloorietaania alle 1 µg/l. Klassisia, jo käytöstä poistettuja torjunta-aineita kuten HCB, lindaani ja a-HCH sekä HCBD havaittiin erittäin pieniä määriä (<1 ng/l). Pintavesistä ei mitattu organotinayhdisteitä, ftalaatteja eikä PAH-yhdisteitä. Lietteistä ja pohjasedimenteistä löydettiin useita aineita, joiden pitoisuudet ylittivät tai olivat lähellä arvioituja haitattomia pitoisuustasoja. Näitä aineryhmiä olivat erityisesti orgaaniset tinayhdisteet. Muita jatkotutkimuksiin nousevia ryhmiä ovat ainakin PAH-yhdisteet, ftalaatit ja  bromatut difenyylieetterit. Kaloissa vain orgaaniset tinayhdisteet (TBT ja TPhT) ylittivät arvioidun haitattoman pitoisuustason

Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2005 : Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset

Työterveyslaitoksen Työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR) on kerätty tietoa lääkäreiden ammattitautien, ammattitautiepäilyjen ja eräinä työtapaturmina korvattavien vammojen vuoksi tutkimuksissa olleista potilaista vuodesta 1964

Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2007 : Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset

Työterveyslaitoksen Työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR) on vuodesta 1964 lähtien kerätty tietoa ammattitautien, ammattitautiepäilyjen ja eräinä työtapaturmina korvattavien vammojen vuoksi lääkäreiden tutkimuksissa olleista potilaista. Aikaisemmin tiedot tulivat vakuutuslaitoksista suoraan Työterveyslaitokseen, ja rekisterinpitoa koskeva säännös sisältyi v:sta 1993 työsuojelun valvontalakiin. Vuonna 2002 tapahtuneen tapaturmavakuutuslain muutoksen jälkeen vakuutuslaitokset eivät enää toimita ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevia tietoja Työterveyslaitokseen vaan ainoastaan Tapaturmavakuutuslaitosten liittoon (TVL). Vastaavasti vuonna 2002 maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslakiin tehtiin täydennyssäännös tietojen antamisesta Työterveyslaitokseen. TVL ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos (MELA) toimittavat ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevat tiedot Työterveyslaitokseen. Myös työsuojelupiirit lähettävät lääkärien tekemät ilmoitukset uusista ammattitaudeista ja työstä johtuneita muista sairaalloisista tiloista Työterveyslaitokseen